[ Posted by Janka
Sat, 14 Feb 2009 19:00:52 GMT ]
Yleisön pyynnöstä:
2 punasipulia
2 kuivattua piri-piri chiliä
2 valkosipulin kynttä
1 kukkurainen teelusikallinen sitruunaruohotahnaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl jauhettua korianteria
suolaa
mustapippuria
1/2 kukkakaalia
200 g punaisia linssejä
1 tölkki kookosmaitoa
2 limen mehu
kevätsipulia
tuoretta korianteria
ruokaöljyä
vettä
Silppua punasipuli ja valkosipuli ja pilko kukkakaali pieniksi nupuiksi. Kuumenna isohkossa kattilassa ruokaöljyä. Lisää punasipuli, chili, valkosipuli ja sitruunaruoho. Paista n. viisi minuuttia. Lisää kukkakaali, linssit, kookosmaito, mausteet, ja vajaa litra vettä. Keitä noin 45 minuuttia hiljaisehkolla lämmöllä, hämmennä välillä. Leikkaa sillä välin tuore korianteri ja kevätsipuli silpuksi. Lisää lopuksi limemehu keittoon ja sekoita. Lisää korianteri ja kevätsipuli lautasille maun mukaan.
Keitosta tulee varsin paksua, melkein muhennosta. Se ei kärsi lainkaan siitä, että sitä pidetään lämpimänä hellalla ja syödään muutaman tunnin päästä, oikeastaan päinvastoin. Vettä kannattaa silloin tällöin lisätä.
Posted in Sama suomeksi | Tags reseptit | no comments
[ Posted by Janka
Thu, 12 Feb 2009 18:29:18 GMT ]
Joskus tulee hyviä päiviä. (Yleensä silloin, kun univelka alkaa vähentyä.) Sellaisia päiviä, jolloin viisaat sanat menevät suoraan sydämeen, ja on helppo tunnistaa omat arvonsa ja ymmäryksensä. Niinä päivinä hyvyys, totuus ja kauneus tuntuvat arvoina kirkkailta ja lähestyttäviltä, eivätkä huku epämääräiseen hymistelyyn kulttuurisidonnaisista harmaansävyistä. “Kutsumus” ei tunnu toivottoman vanhanaikaiselta ajatukselta, ja on helppo hyväksyä omien keinojensa ja ymmärryksensä rajallisuus ilman, että tarvitsee luopua toivosta ja tarmosta.
Näitä päiviä varten minä elän. Näinä päivinä on helppo tehdä töitä. Jopa illalla virka-ajan päätettyä, ja ruokatunnilla, ja luentosalin takarivistä kun oikeastaan haluaisi kuunnella.
“Onneksi” sairaanhoitopiiri tekee parhaansa vieroittaakseen minut uskomasta lääkärintyöhön ja pitääkseni minut tukevasti maanpinnalla. Maailmojasyleilevässä tyytyväisyydessäni työhöni ryhdyin nimittäin vielä illan päätteeksi tarmonpuuskassa tekemään potilaskirjanpitoa - siis en sairaskertomusmerkintöjä, ne olin jo tehnyt, vaan sellaista omituista puuhaa missä jokaisen työntekijän kirurgista psykiatriseen sairaanhoitajaan pitää itse merkitä omituiseen järjestelmään paitsi potilaan saapumis ja poistumisajat ja diagnoosi myös kolme (kyllä, kolme) atk-sivullista koodeja, lyhenteitä, ja yhdistelmiä, joita todellakaan ei voi osata laittaa oikein—jos nyt kukaan edes tietää, mitä “oikein” on, kun sitä ei kerran pystytä selvästi kertomaan.
Näihin koodeihin kuuluvat esimerkiksi erikoisalan, sairaalan ja poliklinikan sisäinen koodi (järjestelmä ei tietenkään voi muistaa näitä valmiiksi), käyntityyppi (joista tavallisimpia tapauksiamme ei oikein vastaa mikään), “resurssien” (suomeksi työntekijöiden) käyttö, maksuluokka, asiakasmaksaja, varsinainen maksaja (älkää kysykö mitä eroa, en minä tiedä). Kahdessa tapauksessa kolmesta normaaliälyinen lääkäri ei saa käyntiä kirjatuksi hyvästä yrityksestä huolimatta, esimerkiksi siksi, että ihan tavallista diagnoosinumeroa tai jotain suomalaista kuntaa ei nyt yhtäkkiä olekaan olemassa.
Kello 17:40, työajan päätyttyä klo 16 ja oikeiden töiden noin 17:15 havahduin ja aikaisemman päivän hyvien fiiliksien kantamana totesin, että nyt riittää. En ryhdy kyseenalaistamaan tässä hallinnon käsitystä siitä, että kaikki yllämainitut ovat hallinnolle tarpeellisia tietoja - ehkä ne ovatkin, ehkä ne ovat se mistä tarvittava raha oikeiden töiden tekemiseen tulee - mutta niiden kirjaaminen ei ole minun työtäni. Minun työhöni kuuluu pitää kirjaa siitä kuka kävi, kenen kanssa, mitä tehtiin, keitä oli läsnä, mikä oli johtopäätös ja mikä on jatkosuunnitelma. Tarvittavien käyntityyppi/maksuluokka/resurssi/mikälie-koodien päättely näistä tiedoista on sihteerin tai kirjanpitäjän hommaa. (Kompromissina voin juuri ja juuri suostua asettamaan diagnoosin tietyn sovitun luokituksen mukaan ja jopa itse etsimään sen pahuksen numeron.)
Huolimatta siitä, että toisinkin voisi työsopimuksen kirjaimeen tuijottamalla kuvitella, minä en ole sairaanhoitopiirin hallinnon palveluksessa. Minä en ole “HUS:n lääkäri”. Julkisella sektorilla olen kutsumuksestakin enkä vain pakosta, mutta minun oikea työnantajani on yhteiskunta ja minun asiakkaitani apua hakevat ihmiset.
Ja hallinnon tehtävä on palvella meitä.
Posted in Sama suomeksi | Tags byrokratia, ei näin, HUS, self | 2 comments
[ Posted by Janka
Wed, 11 Feb 2009 17:50:27 GMT ]
I now have my e-book reader that I decided to get as part of my ongoing efforts at reducing use of material (in this case, dead trees). For to put this in perspective, it is was quite typical for me to buy 1-3 books in a week, at least half of those ones I had no intention to read twice. I had already cut this down to half with the use of libraries, but it still regularly happened that I bought a book (any book would do) simply because I had nothing to read with me and was bored waiting for a bus, or dreading a very boring bus ride home.
This habit was not really a problem to me economically as I was quite content with one or two euro throw-away books from sales (the Kirjatori bargain books chain is awesome!), but it started to bother me what amount of paper I simply bought to throw away. Not to even mention the amount of scientific articles I printed out and then abandoned.
I have had the device for about a week now, and I love it. The e-ink is very pleasant to read. I tend to forget it is high technology, and then startle when I realize it really is a totally new kind of screen I am holding. It is not backlit, so requires a light to read, about the same intensity as any book—but in southern Finland buses and bus stations tend to be well-lit, and even street lights are often bright enough so that I can read while walking on the street. (Yes, I do, sue me.)
A friend recommeded the third-party software calibre for managing my ebook library and for conversions between various formats, and it has proved to be a regular treasure. Very easy to use, does what I want, and apparently also allows various bits of python and regexp magic if to be inserted if it does not (I have not touche those, but it is nice to know I could).
Project Gutenberg has proved to be another source of endless delight, and while I knew that PDF availability is the norm for journals, theses, and science fiction magazines these days, it still surprised me how much likelier I am to read them if I carry a full library of them around in my bag all the time. The ability to choose on a whim what to read and to change my mind after 15 minutes if I get tired, on that 1.5 hours of daily commute, has proven something I dearly value, despite not having missed it before.
The commute also brought another funny realization. When I say that I "do not really manage to take the time to read, these days" it means I "only" read about two hours daily – a little bit over an hour on the commute, and a little less than that at home while eating or when going to bed – and go through roughly a novel a week. I think my standards for "not reading" might need calibration.
I have no idea how well the battery lasts. It has not ran out yet, with that daily commute, nor has the battery meter budged at all. I have plugged it in to the USB three times, for about 20 minutes each, to update the library; I think it recharges a bit every time. If this is what charging it needs, fine with me.
There has to be downsides, so I am trying to think some. Ok, the screen could be slightly bigger – but not much, since I want this to be a carry-on device. The "flashy" effect of changing pages was slightly annoying to begin with, but I got used to it fast and now do not really even notice. If you want to read a book you have not once opened yet, or one that you have in a bigger or smaller font, it can take quite some time for it to crunch through it the first time to prepare it to the memory or something such; the idea apparently is that it is better to do it once than every five minutes during your reading. (Returning to bookmarks of stuff you are currently reading seems to be fast enough, though.)
It remains to be seen if I will use it this much in the future to, but right now I have no idea how I ever could survive the bus trips without.
Posted in Plain English | Tags kirjat, prs-505 | no comments
[ Posted by Janka
Sat, 07 Feb 2009 11:08:27 GMT ]
sandaaleissasi
lumen loputon harmaus
hylkäsit nekin
(runotorstai, kuva Elegia)
Posted in Sama suomeksi | Tags runot | 2 comments
[ Posted by Janka
Fri, 06 Feb 2009 08:30:40 GMT ]
Helsingin Sanomien keskustelussa kadonneen 14-vuotiaan tapauksesta joku kysyy:
> Onko uskottavaa, että 14-vuotias tyttö menee (itse?) metsään juomaan vodkapullon tyhjäksi? En kyllä osaa sanoa…
Nora Bhatian tapausta en tietenkään tunne (jos tuntisin, en kirjoittaisi siitä täällä), mutta yleisellä tasolla osaan ylläolevaan vastata.
On.
Se on mahdollista riippumatta siitä, tietääkö 14-vuotias, että siihen voi kuolla, vai ei.
On myös mahdollista, että 14-vuotias tekee näin nimenomaan siksi, että tietää.
Sama pätee myös mikäli 14-vuotiaan iästä vähennetään useita vuosia.
Tervetuloa todellisuuteen. Ja todellisuudella en nyt tarkoita jotain, mikä on muuttumatonta ja luonnonlaki, vaan tarkoitan sitä yhteiskuntaa jonka me olemme ihan itse rakentaneet ja ihan itse joka päivä omilla toimillamme hyväksymme.
Posted in Sama suomeksi | Tags alkoholi, itsemurhat, lastenpsykiatria, mielenterveys | no comments
[ Posted by Janka
Thu, 05 Feb 2009 16:49:43 GMT ]
Helsingin sanomien päivän kysymys tiedustelee “Onko työnantajalla oikeus tietää, kenelle lähetät sähköpostia?” samassa yhteydessä kun uutisoi tämänpäiväisestä mielenosoituksesta. Vaikka Hesari on yleensä uutisoinut tästä asiasta varsin reippaasti, nyt meni metsään.
Tässä laissa ja sen vastustamisessa ei nyt ollenkaan ole kyse siitä, saako työnantaja tietää kenelle lähetät työpaikalta sähköpostia vai ei. Se on asia, josta voidaan ihan erikseen keskustella ja jota varten on erikseen laki (Laki yksityisyydensuojasta työpaikalla tai jotain sellaista), johon tätä asiaa voidaan tarvittaessa tarkentaa. Tässä ei oikeastaan ole kyse edes siitä, että laki on laadittu niin persiilleen (anteeksi vulgaarisuuteni), että työnantajien lisäksi vakoiluoikeus tulisi myös esimerkiksi kirjastoille, kouluille, ja taloyhtiöille.
Tässä on kyse siitä, että eduskunta on äänestämässä mitä ilmeisimmin perustuslain vastaista lakia, jonka ainoa tarkoitus on suojella kaupallisia intressejä. Voin ymmärtää, että jotkut tärkeät asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset asiat, ja siksi periaatteista on joskus tingittävä. Mutta liikesalaisuudet eivät minusta ole sillä tavalla tärkeitä asioita, että ne vaatisivat erityisen lain suojakseen, kun ikävät kansalaisoikeudet rajoittavat niiden rikkomisten tutkimista.
Posted in Sama suomeksi | Tags kansalaisoikeudet, lex nokia, politiikka | no comments
[ Posted by Janka
Wed, 04 Feb 2009 17:44:34 GMT ]
Kuopiossa suunnitellaan koko kaupungin työntekijöiden lomauttamista tämän vuoden aikana muutamaksi viikoksi kukin. Ilmeisesti lomautukselta voi säästyä ja siten saada kikkailtua lomapäiviään ja palkkaustaan ja jotain sellaista mukavammaksi ottamalla esimerkiksi vastaavan määrän lomarahoja vapaina, mutta työstä on kuitenkin oltava säädetty aika pois.
Ja tämä koskee siis lähes kaikkia kunnan työntekijöitä, mukaan luettuna terveyskeskuslääkärit, sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät, ja niin edelleen. Vuorotyö, akuuttipäivystys, ja neuvolatoiminta on säädetty ulkopuolelle, mutta esimerkiksi lääkärien, terveydenhoitajien, ja psykologien vastaanotot terveyskeskuksissa sulkeutuvat tämän toteutuessa kokonaan.
Kuopiossa ollaan jo nyt sietokyvyn rajoilla henkilöstömäärissä. Esimerkiksi toimeentulotukipäätösten tekeminen kestää luokattoman kauan, ja kentältä kuullun mukaan terveyskeskustyössä, joka juuri on saatu kuntoon pitkäjänteisellä työllä, ei ole varaa ottaa vastaan parinkaan viikon ruuhkautumaa, koska henkilökuntaa ei myöhemmin riitä sitä purkamaan.
On vaikea kuvitella, että terveydenhuolto- ja sosiaalityön ruuhkauttamisella saadaan aikaan todellisia säästöjä edes kovin lyhyellä tähtäimellä, saati sitten pitemmällä. Vanha kansansatu hölmöläisten peitonjatkamisesta tulee väkisinkin mieleen.
Aikamoista satuilua on myös kaupunginhallituksen pöytäkirja aiheesta. Vai mitä mieltä olette säästämisen kutsumisesta “talouden tasapainottamiseksi”, implisiittisestä väitteestä, että lakisääteisten tehtävien toteuttaminen ei aiheuta estettä terveyskeskusten henkilökunnan lomauttamiselle, tai seuraavasta byrokratiarunouden helmestä:
> “Liiteaineistona jaetaan kokoukseen osallistuville sopeuttamistoimenpiteiden valmistelun prosessikuvaus.”
Posted in Sama suomeksi | Tags politiikka, terveydenhuolto | no comments
[ Posted by Janka
Tue, 27 Jan 2009 19:29:03 GMT ]
Työtuhoseurasta taas, päivää. Sitä mä vaan soittelen, että oisitteko kiinnostunu tämmösestä flash-pelistä? Meillä ois nyt just tarjolla tämmönen yks, tää vastaa aika hyvin että mitä mä tän kuluttajaprofiilin perusteella ymmärsin mitä teidän tarpeet ois. Tässois tämmösiä aika hauskoja puzzleja, mitkä perustuu niinku painovoimaan, eikä vaadi semmosta kovin tarkkaa nyhräämistä. Nää on sillai kivoja, että nää voi ratkasta monella tavalla. Eikä oo mitään semmosia aikarajoja että pitäis just kauheen nopeasti osata, sellasestahan te ette tykänny. Että tätä kannattais nyt kyllä kokeilla. Tässon tämmönen aika kiva meditatiivinen musiikkiki niinku. Laitetaanko tulemaan?
Posted in Sama suomeksi | Tags työtuhoseura | 2 comments
[ Posted by Janka
Mon, 26 Jan 2009 11:56:33 GMT ]
One:
>The way you can go
isn’t the real way.
The name you can say
isn’t the real name.
> Heaven and earth
begin in the unnamed:
name’s the mother
of the ten thousand things.
> Ursula LeGuin's version.">*
Two:
> No matter what part of the world we come from, we are all basically the same human beings. We all seek happiness and try to avoid suffering.
> *(Dalai Lama, e.g. in his Nobel Prize speech)
Three:
> So by their fruit you will know them.
> (The Bible, Matthew 7:20. International Standard Version.)
I was wrong in the previous part. This one was harder.
Posted in Plain English | Tags Losing my religion, sitaatit, uskonto | no comments
[ Posted by Janka
Sat, 24 Jan 2009 10:03:27 GMT ]
Marc kysyi minulta kadunko
palaisinko kotiin jos pystyisin
ja me teimme taas luetteloita
entisistä mukavuuksista
virtuaalikaupat ja yliopistokampukset
ulkoilmakahvilat ja pikaruokalat
porealtaat
metsämarjat, joulukinkut
dominokeksit
puusta tehdyt kirjat
ja pilvet, voi
ne pilvet
Marc lähti ja minä jäin istumaan, mielessäni
kaikki nämä vaikeat vuodet
kaikki tämä raskas työ
kaikki nälänhädät
kaikki riidat ja pelon lietsoma raivo
jokainen kuollut toveri
ei meistä kukaan tiennyt mihin lähdimme
ei mitä uhrasimme
emme me tienneet työstä mitään
ihanteiden takia ei kuoltu
me olimme nuoria ja hölmöjä
me uskoimme itseemme
ja rajaseuturomantiikkaan
tieteeseen ja filosofiaan
nyt kuuluvat käytävältä lastenlasten äänet
iltakello kutsuu liittymään seuraan
ruuan tuoksu saavuttaa perimmäisenkin asunnon
tytär nauraa kulkiessaan oveni ohi
ei enää palkkoja
ei hienoja autoja
optioita ja osakkeita
lentokoneita ja konferensseja
kehityskeskusteluja
Kioton sopimusta
kolmatta öljykriisiä
kadunko? palaisinko kotiin?
jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt
nyt uhraukset on jo tehty
ja olen tullut vanhaksi
olen kasvanut kiinni näihin kallioihin
ei minulla ole muuta kotia
kuin tämä Punainen Mars, tämä
osattomien planeetta
(runotorstai, 116. haaste)
Posted in Sama suomeksi | Tags runot, sf | no comments
